Yhteiskunnan moraali mitataan sillä miten se kohtelee heikoimpia jäseniään. Voimakkaat pärjäävät aina jollakin tavalla; tietenkin heitä on kohdeltava oikeudenmukaisesti, mutta he eivät tarvitse erityiskohtelua pysyäkseen hengissä. Sitä vastoin yhteiskunnan on parhaansa mukaan huolehdittava heikoimmista – lapsista, vanhuksista, sairaista, vammaisista, syrjäytyneistä – ja tuettava heitä ihmisarvoiseen ja (niin pitkälle kuin mahdollista) itsenäiseen elämään.
Itsenäisyys ei kuitenkaan ole vaihtoehto kaikille näistä ryhmistä. Esimerkkinä mainittakoon dementoituneet. Koska elinikä pitenee yhteiskunnassamme, he elävät usein dementiansa kanssa jopa vuosikymmeniä. On siis kyse kasvavasta ryhmästä. Velvollisuutemme on huolehtia heistä, ei ainoastaan koska he ovat heikkoja, vaan koska olemme kiitollisuusvelassa näitä yhteiskuntaamme rakentaneita kohtaan.
Porvoon kaupunki tarvitsee enemmän dementikkojen ryhmäkoteja lähivuosien aikana. Siellä heistä pidettäisiin huolta tavalla joka toisaalta antaa heille virikkeitä ja siten hidastaisi sairauden kulkua, ja toisaalta suojelisi heitä niiltä onnettomuuksilta joita dementoituneet voivat kohdata.
Tästä on pitkällä tähtäimellä jopa taloudellinen hyöty: Jollei demetikoille ole sopivia paikkoja, he joutuvat sairaalaan, mikä on kalliimpi vaihtoehto - eikä sitä paitsi ole yhteiskuntamme arvon mukaista ahtaa ruumiillisesti suhteellisen terveitä ihmisiä paikkaan jossa he nopeasti kuihtuvat virikkeiden puuttoon.

Karl af Hällström
RKP, Porvoo